taitamaton

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

taitamaton (34-C) (komparatiivi taitamattomampi, superlatiivi taitamattomin) (taivutus[luo])

  1. sellainen, jonka taidot eivät riitä, osaamaton

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈt̪ɑi̯t̪ɑˌmɑt̪on/
  • tavutus: tai‧ta‧ma‧ton

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä taitaa (taitama- + -ton)

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Vastakohta[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

taitamaton

  1. (taivutusmuoto) kielteinen agenttipartisiippi verbistä taitaa

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi taitamaton taitamattomat
genetiivi taitamattoman taitamattomien
(taitamatonten)
partitiivi taitamatonta taitamattomia
akkusatiivi taitamaton;
taitamattoman
taitamattomat
sisäpaikallissijat
inessiivi taitamattomassa taitamattomissa
elatiivi taitamattomasta taitamattomista
illatiivi taitamattomaan taitamattomiin
ulkopaikallissijat
adessiivi taitamattomalla taitamattomilla
ablatiivi taitamattomalta taitamattomilta
allatiivi taitamattomalle taitamattomille
muut sijamuodot
essiivi taitamattomana
(taitamatonna)
taitamattomina
translatiivi taitamattomaksi taitamattomiksi
abessiivi taitamattomatta taitamattomitta
instruktiivi taitamattomin
komitatiivi taitamattomine
vartalot
vokaalivartalo {{{vart.vok}}}
heikko vartalo {{{vart.heik}}}
vahva vartalo {{{vart.vah}}}
konsonantti-
vartalo
{{{vart.kons}}}