taipumus

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

taipumus (39)

  1. synnynnäinen kyky; ominainen piirre; alttius johonkin.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi taipumus taipumukset
genetiivi taipumuksen taipumusten
taipumuksien
partitiivi taipumusta taipumuksia
akkusatiivi taipumus; taipumuksen taipumukset
Sisäpaikallissijat
inessiivi taipumuksessa taipumuksissa
elatiivi taipumuksesta taipumuksista
illatiivi taipumukseen taipumuksiin
Ulkopaikallissijat
adessiivi taipumuksella taipumuksilla
ablatiivi taipumukselta taipumuksilta
allatiivi taipumukselle taipumuksille
Muut
essiivi taipumuksena taipumuksina
translatiivi taipumukseksi taipumuksiksi
abessiivi taipumuksetta taipumuksitta
instruktiivi taipumuksin
komitatiivi taipumuksine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]