taipumus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

taipumus (39)

  1. synnynnäinen kyky; ominainen piirre; alttius johonkin

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈt̪ɑi̯pumus/
  • tavutus: tai‧pu‧mus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi taipumus taipumukset
genetiivi taipumuksen taipumusten
taipumuksien
partitiivi taipumusta taipumuksia
akkusatiivi taipumus;
taipumuksen
taipumukset
sisäpaikallissijat
inessiivi taipumuksessa taipumuksissa
elatiivi taipumuksesta taipumuksista
illatiivi taipumukseen taipumuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi taipumuksella taipumuksilla
ablatiivi taipumukselta taipumuksilta
allatiivi taipumukselle taipumuksille
muut sijamuodot
essiivi taipumuksena taipumuksina
translatiivi taipumukseksi taipumuksiksi
abessiivi taipumuksetta taipumuksitta
instruktiivi taipumuksin
komitatiivi taipumuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo taipumukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
taipumus-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

uusiutumistaipumus

Aiheesta muualla[muokkaa]