taidokkuus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

taidokkuus (40)

  1. se, että on taidokas

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈt̪ɑi̯dokːuːs/
  • tavutus: tai‧dok‧kuus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi taidokkuus taidokkuudet
genetiivi taidokkuuden taidokkuuksien
partitiivi taidokkuutta taidokkuuksia
akkusatiivi taidokkuus;
taidokkuuden
taidokkuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi taidokkuudessa taidokkuuksissa
elatiivi taidokkuudesta taidokkuuksista
illatiivi taidokkuuteen taidokkuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi taidokkuudella taidokkuuksilla
ablatiivi taidokkuudelta taidokkuuksilta
allatiivi taidokkuudelle taidokkuuksille
muut sijamuodot
essiivi taidokkuutena taidokkuuksina
translatiivi taidokkuudeksi taidokkuuksiksi
abessiivi taidokkuudetta taidokkuuksitta
instruktiivi taidokkuuksin
komitatiivi taidokkuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo taidokkuude-
vahva vartalo taidokkuute-
konsonantti-
vartalo
taidokkuut-

Etymologia[muokkaa]

sanan taidokas vartalosta taidokk- ja suffiksista -uus

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]