tahdistus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

tahdistus (39)

  1. tahdistaminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈt̪ɑhdist̪us/
  • tavutus: tah‧dis‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tahdistus tahdistukset
genetiivi tahdistuksen tahdistusten
tahdistuksien
partitiivi tahdistusta tahdistuksia
akkusatiivi tahdistus;
tahdistuksen
tahdistukset
sisäpaikallissijat
inessiivi tahdistuksessa tahdistuksissa
elatiivi tahdistuksesta tahdistuksista
illatiivi tahdistukseen tahdistuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi tahdistuksella tahdistuksilla
ablatiivi tahdistukselta tahdistuksilta
allatiivi tahdistukselle tahdistuksille
muut sijamuodot
essiivi tahdistuksena tahdistuksina
translatiivi tahdistukseksi tahdistuksiksi
abessiivi tahdistuksetta tahdistuksitta
instruktiivi tahdistuksin
komitatiivi tahdistuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tahdistukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
tahdistus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä tahdistaa (tahdist- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

pystytahdistus, tahdistuslaite, vaakatahdistus

Aiheesta muualla[muokkaa]