taantumus

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

taantumus (39)

  1. Poliittinen (vastustajan käyttämä) iskusana, jolla ymmäretään paluuta tai pyrkimystä vanhaan (vanhentuneeseen) valtio- ja yhteiskuntajärjestykseen.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi taantumus taantumukset
genetiivi taantumuksen taantumusten
taantumuksien
partitiivi taantumusta taantumuksia
akkusatiivi taantumus; taantumuksen taantumukset
Sisäpaikallissijat
inessiivi taantumuksessa taantumuksissa
elatiivi taantumuksesta taantumuksista
illatiivi taantumukseen taantumuksiin
Ulkopaikallissijat
adessiivi taantumuksella taantumuksilla
ablatiivi taantumukselta taantumuksilta
allatiivi taantumukselle taantumuksille
Muut
essiivi taantumuksena taantumuksina
translatiivi taantumukseksi taantumuksiksi
abessiivi taantumuksetta taantumuksitta
instruktiivi taantumuksin
komitatiivi taantumuksine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]