taantuma
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
taantuma (10)
- (taloustiede) kansantalouden tilanne, jossa bruttokansantuotteen kasvuvauhti supistuu huomattavasti ollen kuitenkin plusmerkkistä; hitaan talouskasvun kausi
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈt̪ɑːnt̪umɑ/
- tavutus: taan‧tu‧ma
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | taantuma | taantumat |
| genetiivi | taantuman | taantumien (taantumain) |
| partitiivi | taantumaa | taantumia |
| akkusatiivi | taantuma; taantuman |
taantumat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | taantumassa | taantumissa |
| elatiivi | taantumasta | taantumista |
| illatiivi | taantumaan | taantumiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | taantumalla | taantumilla |
| ablatiivi | taantumalta | taantumilta |
| allatiivi | taantumalle | taantumille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | taantumana | taantumina |
| translatiivi | taantumaksi | taantumiksi |
| abessiivi | taantumatta | taantumitta |
| instruktiivi | – | taantumin |
| komitatiivi | – | taantumine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | taantuma- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia[muokkaa]
johdos verbistä taantua
Käännökset[muokkaa]
1. hitaan talouskasvun kausi
|