tökötti
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- (arkikieltä) tahnamainen aine
- (vanhahtava) koivuterva, tuohiterva
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈt̪økøt̪ːi/
- tavutus: tö‧köt‧ti
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tökötti | tökötit |
| genetiivi | tökötin | tököttien (tököttein) |
| partitiivi | tököttiä | tököttejä |
| akkusatiivi | tökötti; tökötin |
tökötit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tökötissä | tököteissä |
| elatiivi | tökötistä | tököteistä |
| illatiivi | tököttiin | tökötteihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tökötillä | tököteillä |
| ablatiivi | tökötiltä | tököteiltä |
| allatiivi | tökötille | tököteille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tököttinä | tökötteinä |
| translatiivi | tökötiksi | tököteiksi |
| abessiivi | tökötittä | tököteittä |
| instruktiivi | – | tökötein |
| komitatiivi | – | tökötteine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | tököti- | |
| vahva vartalo | tökötti- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia[muokkaa]
Sana on laina venäjän tuohitervaa merkitsevästä sanasta дёготь. Tökötti tunnetaan suomen murteissa ja suomen kirjakieleen se on tullut 1800-luvun puolivälin tienoilla. Se mainitaan esimerkiksi 1853 ilmestyneessä Daniel Europaeuksen sanakirjassa.[2]
Käännökset[muokkaa]
1. tahmainen aine
|
Aiheesta muualla[muokkaa]
- tökötti Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5-C
- ↑ Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja, s. 1388. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-27108-X.