täydentävä
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
täydentävä
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä täydentää
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | täydentävä | täydentävät |
| genetiivi | täydentävän | täydentävien (täydentäväin) |
| partitiivi | täydentävää | täydentäviä |
| akkusatiivi | täydentävä; täydentävän | täydentävät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | täydentävässä | täydentävissä |
| elatiivi | täydentävästä | täydentävistä |
| illatiivi | täydentävään | täydentäviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | täydentävällä | täydentävillä |
| ablatiivi | täydentävältä | täydentäviltä |
| allatiivi | täydentävälle | täydentäville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | täydentävänä | täydentävinä |
| translatiivi | täydentäväksi | täydentäviksi |
| abessiivi | täydentävättä | täydentävittä |
| instruktiivi | – | täydentävin |
| komitatiivi | – | täydentävine |