säteri

Wikisanakirjasta
Wikipedia
Katso artikkeli Säteri Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

säteri (6)

  1. pitkästä raionkuidusta valmistettu silkkikangasjäljitelmä, keinosilkki
  2. (historia) ratsutila, jonka omistaja hankki verovapauden Ruotsin kuninkaalta varustamalla ratsumiehen armeijaan

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsæt̪eri/
  • tavutus: sä‧te‧ri

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi säteri säterit
genetiivi säterin säterien
sätereiden
sätereitten
partitiivi säteriä sätereitä
säterejä
akkusatiivi säteri;
säterin
säterit
sisäpaikallissijat
inessiivi säterissä sätereissä
elatiivi säteristä sätereistä
illatiivi säteriin sätereihin
ulkopaikallissijat
adessiivi säterillä sätereillä
ablatiivi säteriltä sätereiltä
allatiivi säterille sätereille
muut sijamuodot
essiivi säterinä sätereinä
translatiivi säteriksi sätereiksi
abessiivi säterittä sätereittä
instruktiivi säterein
komitatiivi sätereine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo säteri-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

säteritila, säterivapaus

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • säteri Kielitoimiston sanakirjassa