säkä

Wikisanakirjasta
Katso myös: šaka
säkä

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

säkä (10-D)

  1. nelijalkaisen nisäkkään, erityisesti hevosen tai koiran, kaulan ja selän yhtymäkohta; selän korkein kohta, jota käytetään eläimen korkeuden mittauskohtana

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsækæ/
  • tavutus: sä‧kä

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi säkä säät
genetiivi sään säkien
(säkäin)
partitiivi säkää säkiä
akkusatiivi säkä;
sään
säät
sisäpaikallissijat
inessiivi säässä säissä
elatiivi säästä säistä
illatiivi säkään säkiin
ulkopaikallissijat
adessiivi säällä säillä
ablatiivi säältä säiltä
allatiivi säälle säille
muut sijamuodot
essiivi säkänä säkinä
translatiivi sääksi säiksi
abessiivi säättä säittä
instruktiivi säin
komitatiivi säkine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo sää-
vahva vartalo säkä-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

säkäaukoma, säkäavanne, säkäies, säkäkorkeus, säkämaali, säkäpahka

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • säkä Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi[muokkaa]

säkä (10)

  1. (puhekieltä) tsäkä, poikkeuksellisen hyvä tai huono sattumus; onni, onnenpotku
    Kävi hyvä säkä lotossa: viisi oikein!

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi säkä säkät
genetiivi säkän säkien
(säkäin)
partitiivi säkää säkiä
akkusatiivi säkä;
säkän
säkät
sisäpaikallissijat
inessiivi säkässä säkissä
elatiivi säkästä säkistä
illatiivi säkään säkiin
ulkopaikallissijat
adessiivi säkällä säkillä
ablatiivi säkältä säkiltä
allatiivi säkälle säkille
muut sijamuodot
essiivi säkänä säkinä
translatiivi säkäksi säkiksi
abessiivi säkättä säkittä
instruktiivi säkin
komitatiivi säkine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo säkä-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

Käännökset[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • säkä Kielitoimiston sanakirjassa