säilä

Wikisanakirjasta
Katso myös: Saila

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

säilä (10)[1]

  1. kaareva lyömämiekka, jota käytetään urheilumiekkailussa
  2. miekan teräosa
    Säilä jatkuu ruotona, johon kahva kiinnitetään. Säilässä voi olla ura tai kouru, jota nimitetään usein veriuraksi.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsæi̯læ/
  • tavutus: säi‧lä

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi säilä säilät
genetiivi säilän säilien
(säiläin)
partitiivi säilää säiliä
akkusatiivi säilä;
säilän
säilät
sisäpaikallissijat
inessiivi säilässä säilissä
elatiivi säilästä säilistä
illatiivi säilään säiliin
ulkopaikallissijat
adessiivi säilällä säilillä
ablatiivi säilältä säililtä
allatiivi säilälle säilille
muut sijamuodot
essiivi säilänä säilinä
translatiivi säiläksi säiliksi
abessiivi säilättä säilittä
instruktiivi säilin
komitatiivi säiline-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo säilä-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

säilämiekkailu

Anagrammit[muokkaa]

lisää, läsiä, sääli

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10