syvänne

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

syvänne (48-J)

  1. ympäröivää maastoa matalampi kohta
  2. luonnollinen syvä kohta meressä tai vesistössä

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsyʋænːeˣ/
  • tavutus: sy‧vän‧ne

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi syvänne syvänteet
genetiivi syvänteen syvänteiden
syvänteitten
partitiivi syvännettä syvänteitä
akkusatiivi syvänne;
syvänteen
syvänteet
sisäpaikallissijat
inessiivi syvänteessä syvänteissä
elatiivi syvänteestä syvänteistä
illatiivi syvänteeseen syvänteisiin
syvänteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi syvänteellä syvänteillä
ablatiivi syvänteeltä syvänteiltä
allatiivi syvänteelle syvänteille
muut sijamuodot
essiivi syvänteenä syvänteinä
translatiivi syvänteeksi syvänteiksi
abessiivi syvänteettä syvänteittä
instruktiivi syväntein
komitatiivi syvänteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo syväntee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
syvännet-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]