syke

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

syke (48-A)[1]

  1. sydämen sykintä, pulssi
  2. musiikin rytmi
  3. (kuvaannollisesti) ....
    kaupungin yöelämän syke

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsykeˣ/
  • tavutus: sy‧ke

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi syke sykkeet
genetiivi sykkeen sykkeiden
sykkeitten
partitiivi sykettä sykkeitä
akkusatiivi syke;
sykkeen
sykkeet
sisäpaikallissijat
inessiivi sykkeessä sykkeissä
elatiivi sykkeestä sykkeistä
illatiivi sykkeeseen sykkeisiin
sykkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi sykkeellä sykkeillä
ablatiivi sykkeeltä sykkeiltä
allatiivi sykkeelle sykkeille
muut sijamuodot
essiivi sykkeenä sykkeinä
translatiivi sykkeeksi sykkeiksi
abessiivi sykkeettä sykkeittä
instruktiivi sykkein
komitatiivi sykkeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo sykkee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
syket-

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

suonensyke, sydämensyke, sykemittari, valtimonsyke

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • syke Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 48-A