syönti

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

syönti (5-J)

  1. syömisen tapahtuma
    Syönti kävi vanhasta tottumuksesta, vaik'ei ollut yhtään nälkä.
  2. ajankohta, jolloin kalat syövät, syöntiaika
    Kun pääsimme onkipaikalle syönti oli jo ohi.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsyø̯nt̪i/
  • tavutus: syön‧ti

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi syönti syönnit
genetiivi syönnin syöntien
(syöntein)
partitiivi syöntiä syöntejä
akkusatiivi syönti;
syönnin
syönnit
sisäpaikallissijat
inessiivi syönnissä syönneissä
elatiivi syönnistä syönneistä
illatiivi syöntiin syönteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi syönnillä syönneillä
ablatiivi syönniltä syönneiltä
allatiivi syönnille syönneille
muut sijamuodot
essiivi syöntinä syönteinä
translatiivi syönniksi syönneiksi
abessiivi syönnittä syönneittä
instruktiivi syönnein
komitatiivi syönteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo syönni-
vahva vartalo syönti-
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

aamusyönti, ihmissyönti, iltsasyönti, syöntiaika, ylensyönti

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • syönti Kielitoimiston sanakirjassa