suullinen

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

suullinen

  1. sellainen, joka on ilmaistu tai toteutettu suullisesti, suusanallinen
    Myös suullinen sopimus on sitova.
    Koulussa oli suullinen koe.
    Asiat voidaan sopia myös suullisesti.
  2. suuta koskeva

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsuːlːinen/
  • tavutus: suul‧li‧nen

Etymologia[muokkaa]

suu + -llinen

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

suullinen (38)

  1. suuntäysi

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi suullinen suulliset
genetiivi suullisen suullisten
suullisien
partitiivi suullista suullisia
akkusatiivi suullinen;
suullisen
suulliset
sisäpaikallissijat
inessiivi suullisessa suullisissa
elatiivi suullisesta suullisista
illatiivi suulliseen suullisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi suullisella suullisilla
ablatiivi suulliselta suullisilta
allatiivi suulliselle suullisille
muut sijamuodot
essiivi suullisena
(suullisna)
suullisina
translatiivi suulliseksi suullisiksi
abessiivi suullisetta suullisitta
instruktiivi suullisin
komitatiivi suullisine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo suullise-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
suullis-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]