suti

Wikisanakirjasta
Katso myös: ŝuti, šuti

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

suti (5-F)

  1. (arkikieltä) pensseli, sivellin

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsut̪i/, [ˈsʷut̪i]
  • tavutus: su‧ti

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi suti sudit
genetiivi sudin sutien
(sutein)
partitiivi sutia suteja
akkusatiivi suti;
sudin
sudit
sisäpaikallissijat
inessiivi sudissa sudeissa
elatiivi sudista sudeista
illatiivi sutiin suteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi sudilla sudeilla
ablatiivi sudilta sudeilta
allatiivi sudille sudeille
muut sijamuodot
essiivi sutina suteina
translatiivi sudiksi sudeiksi
abessiivi suditta sudeitta
instruktiivi sudein
komitatiivi suteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo sudi-
vahva vartalo suti-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

partasuti, patasuti, pullasuti, perseensuti

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • suti Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi[muokkaa]

suti

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä suti

Latina[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

sūtī

  1. yksikön maskuliinin genetiivimuoto sanasta sūtus (joka on partisiipin perfekti verbistä suō)
  2. yksikön neutrin genetiivimuoto sanasta sūtus (joka on partisiipin perfekti verbistä suō)
  3. monikon maskuliinimuoto sanasta sūtus (joka on partisiipin perfekti verbistä suō)