suoristus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

suoristus (39)

  1. suoristaminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsuo̯rist̪us/
  • tavutus: suo‧ris‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi suoristus suoristukset
genetiivi suoristuksen suoristusten
suoristuksien
partitiivi suoristusta suoristuksia
akkusatiivi suoristus;
suoristuksen
suoristukset
sisäpaikallissijat
inessiivi suoristuksessa suoristuksissa
elatiivi suoristuksesta suoristuksista
illatiivi suoristukseen suoristuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi suoristuksella suoristuksilla
ablatiivi suoristukselta suoristuksilta
allatiivi suoristukselle suoristuksille
muut sijamuodot
essiivi suoristuksena suoristuksina
translatiivi suoristukseksi suoristuksiksi
abessiivi suoristuksetta suoristuksitta
instruktiivi suoristuksin
komitatiivi suoristuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo suoristukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
suoristus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä suoristaa (suorist- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]