suoristus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
suoristus (39)
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈsuo̯rist̪us/
- tavutus: suo‧ris‧tus
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | suoristus | suoristukset |
genetiivi | suoristuksen | suoristusten suoristuksien |
partitiivi | suoristusta | suoristuksia |
akkusatiivi | suoristus; suoristuksen |
suoristukset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | suoristuksessa | suoristuksissa |
elatiivi | suoristuksesta | suoristuksista |
illatiivi | suoristukseen | suoristuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | suoristuksella | suoristuksilla |
ablatiivi | suoristukselta | suoristuksilta |
allatiivi | suoristukselle | suoristuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | suoristuksena | suoristuksina |
translatiivi | suoristukseksi | suoristuksiksi |
abessiivi | suoristuksetta | suoristuksitta |
instruktiivi | – | suoristuksin |
komitatiivi | – | suoristuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | suoristukse- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
suoristus- |
Etymologia[muokkaa]
johdos verbistä suoristaa (suorist- + -us)
Käännökset[muokkaa]
1. suoristaminen
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- suoristus Kielitoimiston sanakirjassa