suo

Suomi

Substantiivi

suo (19)

1. soistumisen synnyttämä ainakin osan vuodesta kosteana oleva monimuotoinen kasviyhdyskunta, jossa muodostuu turvetta

Käännökset

azeri: bataqlıq englanti: swamp, bog espanja: pantano, tremedal italia: torbiera f. ranska: marais m., (Québec) marécage saksa: Moor n., Sumpf m.

tšekki: bažina, močál venäjä: болото viro: soo

Liittyvät sanat

• aapa, neva, räme, keidassuo, korpi, letto, luhta, palsasuo, rahkasuo, vataja
• suoalue, suotyyppi

Verbi

suo

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä suoda
2. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä suoda
3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä suoda
4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä suoda

Italia

Pronomini

il suo m., la sua f. (monikko i suei m., le sue f.)

1. (possessiivinen) hänen ... -nsa/-nsä

Huomautukset

• Kun puhutaan omista perheenjäsenistä tai muista henkilöön hyvin kiinteästi liittyvistä asioista (esim. kodista), edessä olevan määräisen artikkelin voi jättää pois.

suo padre hänen isänsä

sua casa hänen kotinsa

Latina

Pronomini

suō

1. (possessiivinen, taivutusmuoto) yksikön maskuliinin datiivimuoto sanasta suus
2. (possessiivinen, taivutusmuoto) yksikön maskuliinin ablatiivimuoto sanasta suus
3. (possessiivinen, taivutusmuoto) yksikön neutrin datiivimuoto sanasta suus
4. (possessiivinen, taivutusmuoto) yksikön neutrin ablatiivimuoto sanasta suus

Verbi

suō (akt. prees. inf. suere, ind. perf. y. 1. p. suī, part. perf. sūtus) (taivutus)

1. ommella