suo

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Redirect arrow without text.svg
Katso myös: Suo, suõ ja ŝuo



Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

suo (19)

  1. soistumisen synnyttämä ainakin osan vuodesta kosteana oleva monimuotoinen kasviyhdyskunta, jossa muodostuu turvetta

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [sʷuo̞]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi suo suot
genetiivi suon soiden
soitten
partitiivi suota soita
akkusatiivi suo; suon suot
Sisäpaikallissijat
inessiivi suossa soissa
elatiivi suosta soista
illatiivi suohon soihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi suolla soilla
ablatiivi suolta soilta
allatiivi suolle soille
Muut
essiivi suona soina
translatiivi suoksi soiksi
abessiivi suotta soitta
instruktiivi soin
komitatiivi soine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

aapasuo, keidassuo, kohosuo, palsasuo, rahkasuo, suoalue, suotyyppi, suoyhdistymä, turvesuo

Aiheesta muualla[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

suo

  1. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan preesens verbistä suoda

suo

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin yksikön 3. persoonan preesens verbistä suoda

Italia[muokkaa]

Pronomini[muokkaa]

il suo m., la sua f. (monikko i suoi m., le sue f.)

  1. (possessiivinen) hänen ... -nsa/-nsä

Huomautukset[muokkaa]

  • Kun puhutaan omista perheenjäsenistä tai muista henkilöön hyvin kiinteästi liittyvistä asioista (esim. kodista), edessä olevan määräisen artikkelin voi jättää pois.
suo padre hänen isänsä
sua casa hänen kotinsa

Latina[muokkaa]

Pronomini[muokkaa]

suō

  1. (possessiivinen taivutusmuoto) yksikön maskuliinin datiivimuoto sanasta suus
  2. (possessiivinen taivutusmuoto) yksikön maskuliinin ablatiivimuoto sanasta suus
  3. (possessiivinen taivutusmuoto) yksikön neutrin datiivimuoto sanasta suus
  4. (possessiivinen taivutusmuoto) yksikön neutrin ablatiivimuoto sanasta suus

Verbi[muokkaa]

suō (akt. prees. inf. suere, ind. perf. y. 1. p. suī, part. perf. sūtus) (taivutus)

  1. ommella