sulttaani
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
sulttaani (6)
- islamilaisessa maailmassa käytetty hallitsijan arvonimi
- Osmanien valtakunnassa sulttaanin arvonimenä oli myös suurkaani.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈsult̪ːɑːni/
- tavutus: sult‧taa‧ni
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | sulttaani | sulttaanit |
genetiivi | sulttaanin | sulttaanien sulttaaneiden sulttaaneitten |
partitiivi | sulttaania | sulttaaneita sulttaaneja |
akkusatiivi | sulttaani; sulttaanin |
sulttaanit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | sulttaanissa | sulttaaneissa |
elatiivi | sulttaanista | sulttaaneista |
illatiivi | sulttaaniin | sulttaaneihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | sulttaanilla | sulttaaneilla |
ablatiivi | sulttaanilta | sulttaaneilta |
allatiivi | sulttaanille | sulttaaneille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | sulttaanina | sulttaaneina |
translatiivi | sulttaaniksi | sulttaaneiksi |
abessiivi | sulttaanitta | sulttaaneitta |
instruktiivi | – | sulttaanein |
komitatiivi | – | sulttaaneine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | sulttaani- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia[muokkaa]
< ruotsi << arabia[1]
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
sulttaanikunta, sulttaanirusina
eliöiden nimiä: sulttaanikalastaja, sulttaanikana, sulttaanikukastaja, sulttaanipitta, sulttaanisarvinokka, sulttaaniseppä, sulttaanisirkku, sulttaanitiainen, sulttaanitikka
Aiheesta muualla[muokkaa]
- sulttaani Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 379. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.