suksi

Wikisanakirjasta
Wikipedia
Katso artikkeli Suksi Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Suksia

Substantiivi[muokkaa]

suksi (7) (monikko sukset)

  1. lumella liukuen liikkumiseen tarkoitettu, jalkineeseen kiinnitettävä väline
  2. lentokoneen laskutelineissä renkaiden sijaan lumikelillä ja jäällä käytetty jalas

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsuksi/
  • tavutus: suk‧si

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi suksi sukset
genetiivi suksen suksien
(suksein)
partitiivi suksea suksia
akkusatiivi suksi;
suksen
sukset
sisäpaikallissijat
inessiivi suksessa suksissa
elatiivi suksesta suksista
illatiivi sukseen suksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi suksella suksilla
ablatiivi sukselta suksilta
allatiivi sukselle suksille
muut sijamuodot
essiivi suksena suksina
translatiivi sukseksi suksiksi
abessiivi suksetta suksitta
instruktiivi suksin
komitatiivi suksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo sukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

  • kantauralilainen

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

kilpasuksi, lasikuitusuksi, laskettelusuksi, luistelusuksi, muovisuksi, pujottelusuksi, rullasuksi, suksenkärki, suksiboksi, suksikeli, suksikelkka, suksikone, suksikotelo, suksipari, suksipussi, suksirasva, suksirikko, suksisauva, suksiside, suksiteline, suksivoide, vesisuksi

Johdokset[muokkaa]

Idiomit[muokkaa]

  • mennä sukset ristiin

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • suksi Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi[muokkaa]

suksi

  1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä suksia
  2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä suksia
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä suksia
  4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä suksia