suhteellisuus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
suhteellisuus (40)
- se, että on suhteellinen
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈsuht̪eːlˌlisuːs/
- tavutus: suh‧teel‧li‧suus
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | suhteellisuus | suhteellisuudet |
| genetiivi | suhteellisuuden | suhteellisuuksien |
| partitiivi | suhteellisuutta | suhteellisuuksia |
| akkusatiivi | suhteellisuus; suhteellisuuden |
suhteellisuudet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | suhteellisuudessa | suhteellisuuksissa |
| elatiivi | suhteellisuudesta | suhteellisuuksista |
| illatiivi | suhteellisuuteen | suhteellisuuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | suhteellisuudella | suhteellisuuksilla |
| ablatiivi | suhteellisuudelta | suhteellisuuksilta |
| allatiivi | suhteellisuudelle | suhteellisuuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | suhteellisuutena | suhteellisuuksina |
| translatiivi | suhteellisuudeksi | suhteellisuuksiksi |
| abessiivi | suhteellisuudetta | suhteellisuuksitta |
| instruktiivi | – | suhteellisuuksin |
| komitatiivi | – | suhteellisuuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | suhteellisuude- | |
| vahva vartalo | suhteellisuute- | |
| konsonantti- vartalo |
suhteellisuut- | |
Etymologia[muokkaa]
sanan suhteellinen vartalosta suhteellis- ja suffiksista -uus
Käännökset[muokkaa]
1. se, että on suhteellinen
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
suhteellisuudentaju, suhteellisuusteoria
Aiheesta muualla[muokkaa]
- suhteellisuus Kielitoimiston sanakirjassa