stressi

Suomi

Substantiivi

stressi (5)

1. (fysiologia) yksilössä muodostuva henkinen vaste ulkoisiin vaikutuksiin ja niiden muodostamaan uhkaan, stressivaikutus

   Stressi on fysiologinen suojakeino psyykkiseen paineeseen.

   Stressi voi aiheuttaa ihmiseen havaittavia fysiologisia muutoksia.

2. yksilöön ulkoisten syiden seurauksena kohdistuva ja tämän kokema uhka

   Nyt tämä stressi alkaa käydä sietämättömäksi.

Ääntäminen

• IPA: /ˈst̪re̞sːi/

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	stressi	stressit
genetiivi	stressin	stressien (stressein)
partitiivi	stressiä	stressejä
akkusatiivi	stressi; stressin	stressit
Sisäpaikallissijat
inessiivi	stressissä	stresseissä
elatiivi	stressistä	stresseistä
illatiivi	stressiin	stresseihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi	stressillä	stresseillä
ablatiivi	stressiltä	stresseiltä
allatiivi	stressille	stresseille
Muut
essiivi	stressinä	stresseinä
translatiivi	stressiksi	stresseiksi
abessiivi	stressittä	stresseittä
instruktiivi	–	stressein
komitatiivi	–	stresseine- + omistusliite

Käännökset

englanti: pressure, stress espanja: estrés m. ranska stress m.

ruotsi: stress saksa: Druck m. venäjä: стресс m.