stop

Englanti

Substantiivi

stop

1. pysähdys, pysähtyminen
2. pysäkki, seisake

Verbi

stop

1. loppua, päättyä
2. pysähtyä
3. lopettaa
4. pysäyttää

Hollanti

Substantiivi

stop m. (monikko stops)

1. pysähdys, pysäytys

Substantiivi

stop m. (monikko stoppen)

1. tulppa
2. sulake

Verbi

stop

1. (taivutusmuoto) stoppen

Puola

Substantiivi

stop m.

1. metalliseos, lejeerinki

   Stal jest stopem żelaza i węgla. – Teräs on raudan ja hiilen seos.

2. stop-merkki
3. (arkinen) jarruvalo
4. (arkinen) liftaus

Romania

Substantiivi

genetiivi/datiivi
yksikkö	unui stop
määräinen	stopului
monikko	unor stopuri
määräinen	stopurilor

stop n. (määräinen: stopul, monikko: stopuri, määräinen: stopurile)

1. liikennevalot

Ruotsi

Substantiivi

stop (5) (stopet, stop, stopen)

1. tuoppi