stemma
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
stemma (9)
- (musiikki) kuorossa äänen mukainen osa, joka laulaa omalta äänenkorkeudelta
- Kuoro jakaantuu tyypillisesti neljään stemmaan: sopraano, altto, tenori ja basso.
- (musiikki) yhtyeessä äänen mukainen osa, joka soitetaan yleensä osana isompaa sektiota
- bigbandin ykköstenorisaksofonin stemma
- (musiikki) moniäänisessä laulamisessa (vähintään duo, usein kuoro) päämelodiaa säestävä laulaminen jonkin intervallin etäisyydeltä; ykkösäänen rinnalla esiintyvä poikkeava kakkosääni joka säestää ykkösääntä
- laulaa stemmaa
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈst̪emːɑ/
- tavutus: stem‧ma
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | stemma | stemmat |
| genetiivi | stemman | stemmojen (stemmain) |
| partitiivi | stemmaa | stemmoja |
| akkusatiivi | stemma; stemman |
stemmat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | stemmassa | stemmoissa |
| elatiivi | stemmasta | stemmoista |
| illatiivi | stemmaan | stemmoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | stemmalla | stemmoilla |
| ablatiivi | stemmalta | stemmoilta |
| allatiivi | stemmalle | stemmoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | stemmana | stemmoina |
| translatiivi | stemmaksi | stemmoiksi |
| abessiivi | stemmatta | stemmoitta |
| instruktiivi | – | stemmoin |
| komitatiivi | – | stemmoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | stemma- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
stemmaharjoitus, stemmalaulanta, stemmalaulu
Aiheesta muualla[muokkaa]
- stemma Kielitoimiston sanakirjassa
Englanti[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
stemma (monikko stemmata)
- niveljalkaisilla erääntyyppinen pistesilmä