spirantti

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

spirantti (5-C)

  1. (fonetiikka) sentraalinen frikatiivi, jossa ilma kulkee kulkusuuntaan nähden poikittain sijaitsevan kapeikon läpi synnyttäen voimakasta kohinaa
    suomen spirantteja ovat f ja useimmat hoon variantit

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi spirantti spirantit
genetiivi spirantin spiranttien
(spiranttein)
partitiivi spiranttia spirantteja
akkusatiivi spirantti;
spirantin
spirantit
sisäpaikallissijat
inessiivi spirantissa spiranteissa
elatiivi spirantista spiranteista
illatiivi spiranttiin spirantteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi spirantilla spiranteilla
ablatiivi spirantilta spiranteilta
allatiivi spirantille spiranteille
muut sijamuodot
essiivi spiranttina spirantteina
translatiivi spirantiksi spiranteiksi
abessiivi spirantitta spiranteitta
instruktiivi spirantein
komitatiivi spirantteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo spiranti-
vahva vartalo spirantti-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yläkäsitteet[muokkaa]

Lähteet[muokkaa]

  • Kari Suomi & Juhani Toivanen & Riikka Ylitalo: Fonetiikan ja suomen äänneopin perusteet, s. 75. Helsinki: Gaudeamus, 2006. ISBN 951-662-975-X.

Aiheesta muualla[muokkaa]