sovitus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

sovitus (39)

  1. sovittamisen toteutus
  2. (musiikki) sävellyksen lievä muutos tai toisille soittimille kääntäminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsoʋit̪us/
  • tavutus: so‧vi‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sovitus sovitukset
genetiivi sovituksen sovitusten
sovituksien
partitiivi sovitusta sovituksia
akkusatiivi sovitus;
sovituksen
sovitukset
sisäpaikallissijat
inessiivi sovituksessa sovituksissa
elatiivi sovituksesta sovituksista
illatiivi sovitukseen sovituksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi sovituksella sovituksilla
ablatiivi sovitukselta sovituksilta
allatiivi sovitukselle sovituksille
muut sijamuodot
essiivi sovituksena sovituksina
translatiivi sovitukseksi sovituksiksi
abessiivi sovituksetta sovituksitta
instruktiivi sovituksin
komitatiivi sovituksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo sovitukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
sovitus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä sovittaa (sovit- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

iskelmäsovitus, kuorosovitus, näytelmäsovitus, näyttämösovitus, orkesterisovitus, pianosovitus, radiosovitus, sovitushuone, sovituskoppi, sovituskuolema, sovitusnukke, sovitusoppi, sovitusuhri, viihdesovitus

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • sovitus Kielitoimiston sanakirjassa