sovitus

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

sovitus (39)

  1. sovittaminen; sen toteutus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi sovitus sovitukset
genetiivi sovituksen sovitusten
sovituksien
partitiivi sovitusta sovituksia
akkusatiivi sovitus; sovituksen sovitukset
Sisäpaikallissijat
inessiivi sovituksessa sovituksissa
elatiivi sovituksesta sovituksista
illatiivi sovitukseen sovituksiin
Ulkopaikallissijat
adessiivi sovituksella sovituksilla
ablatiivi sovitukselta sovituksilta
allatiivi sovitukselle sovituksille
Muut
essiivi sovituksena sovituksina
translatiivi sovitukseksi sovituksiksi
abessiivi sovituksetta sovituksitta
instruktiivi sovituksin
komitatiivi sovituksine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

johdos verbin sovittaa vartalosta sovit- ja päätteestä -us

Käännökset[muokkaa]