sotkuisuus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
sotkuisuus (40)
- se, että on sotkuinen
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈsot̪kui̯suːs/
- tavutus: sot‧kui‧suus
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | sotkuisuus | sotkuisuudet |
genetiivi | sotkuisuuden | sotkuisuuksien |
partitiivi | sotkuisuutta | sotkuisuuksia |
akkusatiivi | sotkuisuus; sotkuisuuden |
sotkuisuudet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | sotkuisuudessa | sotkuisuuksissa |
elatiivi | sotkuisuudesta | sotkuisuuksista |
illatiivi | sotkuisuuteen | sotkuisuuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | sotkuisuudella | sotkuisuuksilla |
ablatiivi | sotkuisuudelta | sotkuisuuksilta |
allatiivi | sotkuisuudelle | sotkuisuuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | sotkuisuutena | sotkuisuuksina |
translatiivi | sotkuisuudeksi | sotkuisuuksiksi |
abessiivi | sotkuisuudetta | sotkuisuuksitta |
instruktiivi | – | sotkuisuuksin |
komitatiivi | – | sotkuisuuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | sotkuisuude- | |
vahva vartalo | sotkuisuute- | |
konsonantti- vartalo |
sotkuisuut- |
Etymologia[muokkaa]
sanan sotkuinen vartalosta sotkuis- ja suffiksista -uus
Käännökset[muokkaa]
1. se, että on sotkuinen
|
Aiheesta muualla[muokkaa]
- sotkuisuus Kielitoimiston sanakirjassa