sotku

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

sotku (1)

  1. aineksiltaan epämääräinen sekoitettu mössö, seos
  2. sekaisin mennyt kohta tai asia, epäselvyys
    Tässä on jotain sotkua.
    Asiat ovat sotkussa.
  3. epäjärjestys
  4. (armeijaslangia) sotilaskoti
    sotkun munkit
  5. (lempinimi) bööminpaimenkoira

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsot̪ku/
  • tavutus: sot‧ku

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sotku sotkut
genetiivi sotkun sotkujen
partitiivi sotkua sotkuja
akkusatiivi sotku;
sotkun
sotkut
sisäpaikallissijat
inessiivi sotkussa sotkuissa
elatiivi sotkusta sotkuista
illatiivi sotkuun sotkuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi sotkulla sotkuilla
ablatiivi sotkulta sotkuilta
allatiivi sotkulle sotkuille
muut sijamuodot
essiivi sotkuna sotkuina
translatiivi sotkuksi sotkuiksi
abessiivi sotkutta sotkuitta
instruktiivi sotkuin
komitatiivi sotkuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo sotku-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

sekasotku

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • sotku Kielitoimiston sanakirjassa