sortuminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
sortuminen (38)
- teonnimi verbistä sortua
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | sortuminen | sortumiset |
| genetiivi | sortumisen | sortumisten sortumisien |
| partitiivi | sortumista | sortumisia |
| akkusatiivi | sortuminen; sortumisen |
sortumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | sortumisessa | sortumisissa |
| elatiivi | sortumisesta | sortumisista |
| illatiivi | sortumiseen | sortumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | sortumisella | sortumisilla |
| ablatiivi | sortumiselta | sortumisilta |
| allatiivi | sortumiselle | sortumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | sortumisena (sortumisna) |
sortumisina |
| translatiivi | sortumiseksi | sortumisiksi |
| abessiivi | sortumisetta | sortumisitta |
| instruktiivi | – | sortumisin |
| komitatiivi | – | sortumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | sortumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
sortumis- | |