solttu

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

solttu (1-C)[1]

  1. (arkikieltä) sotilas

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi solttu soltut
genetiivi soltun solttujen
(solttuin)
partitiivi solttua solttuja
akkusatiivi solttu; soltun soltut
Sisäpaikallissijat
inessiivi soltussa soltuissa
elatiivi soltusta soltuista
illatiivi solttuun solttuihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi soltulla soltuilla
ablatiivi soltulta soltuilta
allatiivi soltulle soltuille
Muut
essiivi solttuna solttuina
translatiivi soltuksi soltuiksi
abessiivi soltutta soltuitta
instruktiivi soltuin
komitatiivi solttuine-
+ omistusliite

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1-C