solakka
Suomi[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
solakka (14-A) (komparatiivi solakampi, superlatiivi solakin tai solakoin) (taivutus[luo])
- pitkä, hoikka ja suora
- Solakka nuorukainen kääntää neitojen jos mammojenkin päät.
- Solakat kajakit ja kilpaveneet liikkuvat vedessä juoheasti.
- Tuleekohan tästä hontelosta varsasta emäänsä hyvä juoksija, jolla on pitkät ja solakat jalat.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈsolɑkːɑ/, [ˈsʷo̞lɑ̝kːɑ̝]
- tavutus: so‧lak‧ka
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- substantiivit: solakkuus
Vastakohta[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- solakka Kielitoimiston sanakirjassa