sokea

Suomi

Sokea [1] henkilö

Adjektiivi

sokea (15) (komparatiivi sokeampi, superlatiivi sokein) (taivutus[luo])

1. sellainen, joka ei kykene näkemään tai jonka näkökyky on merkittävästi heikentynyt

   Tuolla liikkuu sokea mies valkoinen keppi apunaan.

2. (kuvaannollisesti) sellainen, joka ei huomaa tiettyjä asioita

   Ihminen on monesti sokea omille virheilleen.

Ääntäminen

• IPA: /ˈsokeɑ/
• tavutus: so‧ke‧a

Käännökset

1. sellainen, joka ei kykene näkemään

albania: verbër englanti: blind espanja: ciego hollanti: blind italia: cieco, orbo ketšua: ñawsa kreikka: τυφλός kroaatti: slijep kurdi: kor portugali: cego

puola: ślepy ranska: aveugle ruotsi: blind saksa: blind turkki: kör ukraina: сліпий venäjä: слепой vepsä: soged viro: pime

2. kuvaannollisesti

englanti: blind

Liittyvät sanat

Johdokset

• adverbit: sokeasti
• substantiivit: sokeus

Vastakohta

• näkevä

Aiheesta muualla

• sokea Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi

sokea (15) (monikko sokeat)

1. henkilö, joka on syvästi heikkonäköinen: lähes tai täysin näkökyvytön

   Sokeaksi luokitetaan henkilö, jonka paremman silmän laseilla korjattu näöntarkkuus on alle 0.05 tai jonka näkökenttä on supistunut halkaisijaltaan alle 20 asteeseen tai jos toiminnallinen näkö on jostain muusta syystä vastaavalla tavalla heikentynyt.

   Monilla sokeilla on omat koulutetut opaskoiransa.

Käännökset

1. henkilö, joka on syvästi heikkonäköinen

englanti: blind (person) espanja: ciego ranska: aveugle

ukraina: сліпець m. venäjä: слепец

Liittyvät sanat

• näkövammainen

Yhdyssanat ja sanaliitot

kuurosokea, puolisokea, sokeainkirjoitus, sokeainkoulu, sokeapainatus, sokea piste, sotasokea, syntymäsokea, umpisokea, värisokea