slangi

Suomi

Substantiivi

slangi (5)

1. (kielitiede) sanastoltaan ja puheenparreltaan yleiskielestä poikkeava, eri ikä-, ammatti-, harrastus- yms. ryhmien käyttämä rento puhetyyli
2. (kielitiede) katukieli; ammattikieli; jonkin erityisryhmän käyttämä tapa ilmaista kieltä

Ääntäminen

• IPA: [ˈslɑŋːi]

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	slangi	slangit
genetiivi	slangin	slangien (slangein)
partitiivi	slangia	slangeja
akkusatiivi	slangi; slangin	slangit
Sisäpaikallissijat
inessiivi	slangissa	slangeissa
elatiivi	slangista	slangeista
illatiivi	slangiin	slangeihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi	slangilla	slangeilla
ablatiivi	slangilta	slangeilta
allatiivi	slangille	slangeille
Muut
essiivi	slangina	slangeina
translatiivi	slangiksi	slangeiksi
abessiivi	slangitta	slangeitta
instruktiivi	–	slangein
komitatiivi	–	slangeine- + omistusliite

Käännökset

englanti: argot, slang puola: slang m. ranska: argot

ruotsi: slang saksa: Jargon venäjä: сленг

Liittyvät sanat

• kirjakieli, arkikieli, puhekieli
• ammattisalangi, armeijaslangi, sairaalaslangi, slangisana