sinutella
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
sinutella (67-C) (taivutus[luo])
- puhutella henkilöä yksikön toista persoonaa käyttäen (epävirallisissa yhteyksissä, arkikielessä)
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈsinuˌt̪elːɑˣ/
- tavutus: si‧nu‧tel‧la
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Vastakohdat[muokkaa]
- (puhutella monikon 2. persoonaa käyttäen) teititellä
Johdokset[muokkaa]
- substantiivit: sinuttelu
Aiheesta muualla[muokkaa]
- sinutella Kielitoimiston sanakirjassa