simpukka

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

simpukka (14-A)

  1. joukko makeassa tai suolaisessa vedessä eläviä nilviäisiä, joilla on kaksiosainen saranoitu kova kuori ja liikkumiseen tarvittava jalka (Bivalvia)
  2. (keittiö) keitetty simpukka, simpukoista valmistettu ruoka
  3. (anatomia) sisäkorvan spiraalimainen elin, jossa ilman värähtelyt muuttuvat hermoimpulsseiksi

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsimpukːɑ/
  • tavutus: sim‧puk‧ka

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi simpukka simpukat
genetiivi simpukan simpukoiden
simpukoitten
simpukkojen
(simpukkain)
partitiivi simpukkaa simpukoita
simpukkoja
akkusatiivi simpukka;
simpukan
simpukat
sisäpaikallissijat
inessiivi simpukassa simpukoissa
elatiivi simpukasta simpukoista
illatiivi simpukkaan simpukkoihin
simpukoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi simpukalla simpukoilla
ablatiivi simpukalta simpukoilta
allatiivi simpukalle simpukoille
muut sijamuodot
essiivi simpukkana simpukkoina
simpukoina
translatiivi simpukaksi simpukoiksi
abessiivi simpukatta simpukoitta
instruktiivi simpukoin
komitatiivi simpukoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo simpuka-
vahva vartalo simpukka-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

< venäjä[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

helmisimpukka, hernesimpukka, idänsydänsimpukka, itämerensimpukka, jokihelmisimpukka, jokisimpukka, järvisimpukka, kampasimpukka, simpukankuori, simpukkamaa, sinisimpukka, vaeltajasimpukka, vihersimpukka

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 367. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.