sima

Wikisanakirjasta
Wikipedia
Katso artikkeli Sima Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Sima
Sima

Substantiivi[muokkaa]

sima (9)

  1. sokerista, perinteisesti hunajasta käymisellä valmistettu juoma; Suomessa erityisesti vapun aikaan fariinisokerista ja siirapista valmistettu ja sitruunalla ja rusinoilla maustettu juoma.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsimɑ/, [ˈsimɑ̝]
  • tavutus: si‧ma

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sima simat
genetiivi siman simojen
(simain)
partitiivi simaa simoja
akkusatiivi sima;
siman
simat
sisäpaikallissijat
inessiivi simassa simoissa
elatiivi simasta simoista
illatiivi simaan simoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi simalla simoilla
ablatiivi simalta simoilta
allatiivi simalle simoille
muut sijamuodot
essiivi simana simoina
translatiivi simaksi simoiksi
abessiivi simatta simoitta
instruktiivi simoin
komitatiivi simoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo sima-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

kotisima, simapullo, vappusima

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • sima Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi[muokkaa]

Wikipedia
Katso artikkeli Sima (geologia) Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

sima

  1. (geologia) maankuoren sisin kehä

Etymologia[muokkaa]

lainasana < vieraskielisten piidioksidia (silica) ja magnesiumoksidia tarkoittavien sanojen alkukirjaimista

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Vieruskäsitteet[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

Wikipedia
Katso artikkeli Sima (arkkitehtuuri) Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

sima

  1. (arkkitehtuuri) klassisen katon räystäslista

Käännökset[muokkaa]

Espanja[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

sima f.

  1. kuilu

Viro[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

sima

  1. sima

Taivutus[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]