silmus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

silmus (39)[1]

  1. langasta tehty tai muu silmukka tai lenkki; reiän vahvike tai lujike
    Tekstiilin pinnassa olevat silmukset ovat yleensä virheitä, mutta froteissa ne saavat aikaan kankaan kuosin.
    Paulakenkien silmukset parantavat myös jalkineen ulkoasua.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsilmus/
  • tavutus: sil‧mus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi silmus silmukset
genetiivi silmuksen silmusten
silmuksien
partitiivi silmusta silmuksia
akkusatiivi silmus;
silmuksen
silmukset
sisäpaikallissijat
inessiivi silmuksessa silmuksissa
elatiivi silmuksesta silmuksista
illatiivi silmukseen silmuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi silmuksella silmuksilla
ablatiivi silmukselta silmuksilta
allatiivi silmukselle silmuksille
muut sijamuodot
essiivi silmuksena silmuksina
translatiivi silmukseksi silmuksiksi
abessiivi silmuksetta silmuksitta
instruktiivi silmuksin
komitatiivi silmuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo silmukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
silmus-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • silmus Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39