sikolätti

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

sikolätti (5-C)[1]

  1. pieni, korkeintaan parin eläimen sikala
  2. (arkikieltä, kuvaannollisesti) likainen ja sekainen tila
    Hänen huoneensa on sikolätti!

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsikoˌlæt̪ːi/
  • tavutus: si‧ko‧lät‧ti

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sikolätti sikolätit
genetiivi sikolätin sikolättien
(sikolättein)
partitiivi sikolättiä sikolättejä
akkusatiivi sikolätti;
sikolätin
sikolätit
sisäpaikallissijat
inessiivi sikolätissä sikoläteissä
elatiivi sikolätistä sikoläteistä
illatiivi sikolättiin sikolätteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi sikolätillä sikoläteillä
ablatiivi sikolätiltä sikoläteiltä
allatiivi sikolätille sikoläteille
muut sijamuodot
essiivi sikolättinä sikolätteinä
translatiivi sikolätiksi sikoläteiksi
abessiivi sikolätittä sikoläteittä
instruktiivi sikolätein
komitatiivi sikolätteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo sikoläti-
vahva vartalo sikolätti-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5-C