sijaisuus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

sijaisuus (40)

  1. se, että jollakulla on sijainen; se, että on sijainen
    Äidinkielenopettajan sijaisuutta hoitaa puutyönopettaja.
    viransijaisuus

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsijɑi̯suːs/
  • tavutus: si‧jai‧suus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sijaisuus sijaisuudet
genetiivi sijaisuuden sijaisuuksien
partitiivi sijaisuutta sijaisuuksia
akkusatiivi sijaisuus;
sijaisuuden
sijaisuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi sijaisuudessa sijaisuuksissa
elatiivi sijaisuudesta sijaisuuksista
illatiivi sijaisuuteen sijaisuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi sijaisuudella sijaisuuksilla
ablatiivi sijaisuudelta sijaisuuksilta
allatiivi sijaisuudelle sijaisuuksille
muut sijamuodot
essiivi sijaisuutena sijaisuuksina
translatiivi sijaisuudeksi sijaisuuksiksi
abessiivi sijaisuudetta sijaisuuksitta
instruktiivi sijaisuuksin
komitatiivi sijaisuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo sijaisuude-
vahva vartalo sijaisuute-
konsonantti-
vartalo
sijaisuut-

Etymologia[muokkaa]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]