sigma

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

sigma (9)[1]

  1. Kreikkalaisten aakkosten 18. kirjain. Vastaava symboli Σ tai σ.
    Muinaiskrikan kirjaimistossa sigma oli 20. kirjain digamman ja kopan takia.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsigmɑ/
  • tavutus: sig‧ma

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sigma sigmat
genetiivi sigman sigmojen
(sigmain)
partitiivi sigmaa sigmoja
akkusatiivi sigma;
sigman
sigmat
sisäpaikallissijat
inessiivi sigmassa sigmoissa
elatiivi sigmasta sigmoista
illatiivi sigmaan sigmoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi sigmalla sigmoilla
ablatiivi sigmalta sigmoilta
allatiivi sigmalle sigmoille
muut sijamuodot
essiivi sigmana sigmoina
translatiivi sigmaksi sigmoiksi
abessiivi sigmatta sigmoitta
instruktiivi sigmoin
komitatiivi sigmoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo sigma-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

sigmasuoli

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • sigma Kielitoimiston sanakirjassa

Englanti[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

sigma (monikko sigmas)

  1. sigma

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9