serbi
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- erään eteläslaavilaisen kansan jäsen, serbiaa puhuva ortodoksi
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈserbi/
- tavutus: ser‧bi
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | serbi | serbit |
| genetiivi | serbin | serbien (serbein) |
| partitiivi | serbiä | serbejä |
| akkusatiivi | serbi; serbin |
serbit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | serbissä | serbeissä |
| elatiivi | serbistä | serbeistä |
| illatiivi | serbiin | serbeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | serbillä | serbeillä |
| ablatiivi | serbiltä | serbeiltä |
| allatiivi | serbille | serbeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | serbinä | serbeinä |
| translatiivi | serbiksi | serbeiksi |
| abessiivi | serbittä | serbeittä |
| instruktiivi | – | serbein |
| komitatiivi | – | serbeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | serbi- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- serbi Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5