seostus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
seostus (39)
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈseost̪us/
- tavutus: se‧os‧tus
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | seostus | seostukset |
genetiivi | seostuksen | seostusten seostuksien |
partitiivi | seostusta | seostuksia |
akkusatiivi | seostus; seostuksen |
seostukset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | seostuksessa | seostuksissa |
elatiivi | seostuksesta | seostuksista |
illatiivi | seostukseen | seostuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | seostuksella | seostuksilla |
ablatiivi | seostukselta | seostuksilta |
allatiivi | seostukselle | seostuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | seostuksena | seostuksina |
translatiivi | seostukseksi | seostuksiksi |
abessiivi | seostuksetta | seostuksitta |
instruktiivi | – | seostuksin |
komitatiivi | – | seostuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | seostukse- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
seostus- |
Etymologia[muokkaa]
johdos verbistä seostaa (seost- + -us)
Käännökset[muokkaa]
1. seostaminen
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- seostus Kielitoimiston sanakirjassa