selko

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

selko (1-D)

  1. yhdyssanan alkuosana: selkeä
    selkouni
    selkokieli
  2. Sanonnoissa: selvä, selvyys
    tehdä selkoa: selittää, tehdä selväksi muille
    ottaa selkoa: ottaa selvää
    saada selkoa: saada selvää

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈselko/
  • tavutus: sel‧ko

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi selko selot
genetiivi selon selkojen
partitiivi selkoa selkoja
akkusatiivi selko;
selon
selot
sisäpaikallissijat
inessiivi selossa seloissa
elatiivi selosta seloista
illatiivi selkoon selkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi selolla seloilla
ablatiivi selolta seloilta
allatiivi selolle seloille
muut sijamuodot
essiivi selkona selkoina
translatiivi seloksi seloiksi
abessiivi selotta seloitta
instruktiivi seloin
komitatiivi selkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo selo-
vahva vartalo selko-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

selkokieli, selkokirjallisuus, selkolehti, selkopainos, selkoteksti, selonteko

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • selko Kielitoimiston sanakirjassa