[muokkaa] Substantiivi
selkä (10-D) (monikko selät)
- (anatomia) ruumiin takaosa pakaroiden ja niskan välissä
- käden selkä, kämmenselkä
- kirjanselkä, kirjan sidottu takaosa, johon kannet liittyvät
- selkäuinti
- uida selkää
- (maantiede) järven tai meren ulappa
- (maantiede) selänne
- Maanselän selänne toimii myös vedenjakajana.
1. ruumiin takaosa
2. kämmenselkä
3. kirjanselkä
4. selänne
5. ulappa
- antaa selkään – kurittaa fyysisesti, erit. lasta
[muokkaa] Liittyvät sanat
- aivo-selkäydinneste, alaselkä, avoselkäinen, etuselkä, järvenselkä, kädenselkä, kämmenselkä, kieroselkäisyys, kirjanselkä, korkeaselkäinen, koukkuselkä, koukkuselkäinen,
köyryselkä, köyryselkäinen, kumaraselkäinen, kyssäselkä, kyttyräselkä, kyttyräselkäinen, kyyryselkäinen, merenselkä, nahkaselkä, nahkaselkäinen, nenänselkä, notkoselkä, notkoselkäinen, nöyräselkäinen, pisteselkävoitto, puoliselässä, puoliselkään, reppuselkäinen, ristiselkä, selänjatko, selänpää, selkäevä, selkäharja, selkähäviö, selkäin, selkäjänteinen, selkäkappale, selkäkipu, selkäkoulu, selkälanka, selkälauta, selkälento, selkälihas, selkälokki, selkämys, selkänahka, selkänikama, selkänoja, selkänojallinen, selkäpanssari, selkäpenkki, selkäperillinen, selkäperintö, selkäpii, selkäpuoli, selkäpuolinen, selkäpuolitse, selkäpuu, selkärangaton, selkärangattomuus, selkäranka, selkärankainen, selkärankareuma, selkäreppu, selkäruoto, selkäsaha, selkäsairas, selkäsairaus, selkäsärky, selkäsauna, selkäsiima, selkäsuoni, selkäuinti, selkävaiva, selkävaivainen, selkävamma, selkävammainen, selkävesi, selkävika, selkävikainen, selkävoitto, selkäydin, seläke, suoraselkäinen, suoraselkäisyys, talvenselkä, tuolinselkä, tuolinselkämys, valkoselkätikka
|