selitä

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

selitä (75-D) (taivutus)

  1. seljetä
  2. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä selittää
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä selittää
  4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä selittää

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈselit̪æˣ/
  • tavutus: se‧li‧tä

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • selitä Kielitoimiston sanakirjassa