sekasorto

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

sekasorto (1)

  1. kaaos; olotila, jossa ei ole järjestystä, suuri epäjärjestys
    Huoneessa ei ollut siivottu moneen kuukauteen, joten siellä vallitsi täysi sekasorto.
  2. turvaton tilanne, jossa ei ole sääntöjä
    Hallitus romahti ja maa vajosi täyteen sekasortoon.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsekɑˌsort̪o/
  • tavutus: se‧ka‧sor‧to

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sekasorto sekasorrot
genetiivi sekasorron sekasortojen
partitiivi sekasortoa sekasortoja
akkusatiivi sekasorto;
sekasorron
sekasorrot
sisäpaikallissijat
inessiivi sekasorrossa sekasorroissa
elatiivi sekasorrosta sekasorroista
illatiivi sekasortoon sekasortoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi sekasorrolla sekasorroilla
ablatiivi sekasorrolta sekasorroilta
allatiivi sekasorrolle sekasorroille
muut sijamuodot
essiivi sekasortona sekasortoina
translatiivi sekasorroksi sekasorroiksi
abessiivi sekasorrotta sekasorroitta
instruktiivi sekasorroin
komitatiivi sekasortoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo sekasorro-
vahva vartalo sekasorto-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

seka- + sorto

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]
  • (olotila, jossa ei ole järjestystä, suuri epäjärjestys) kaaos; sekamelska
  • (turvaton tilanne, jossa ei ole sääntöjä) kaaos, anarkia
Johdokset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]