sekaannus

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

sekaannus (39)

  1. sekaantuminen; epäselvä tilanne

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi sekaannus sekaannukset
genetiivi sekaannuksen sekaannusten
sekaannuksien
partitiivi sekaannusta sekaannuksia
akkusatiivi sekaannus; sekaannuksen sekaannukset
Sisäpaikallissijat
inessiivi sekaannuksessa sekaannuksissa
elatiivi sekaannuksesta sekaannuksista
illatiivi sekaannukseen sekaannuksiin
Ulkopaikallissijat
adessiivi sekaannuksella sekaannuksilla
ablatiivi sekaannukselta sekaannuksilta
allatiivi sekaannukselle sekaannuksille
Muut
essiivi sekaannuksena sekaannuksina
translatiivi sekaannukseksi sekaannuksiksi
abessiivi sekaannuksetta sekaannuksitta
instruktiivi sekaannuksin
komitatiivi sekaannuksine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

johdos verbin sekaantua vartalosta sekaannu- ja päätteestä -s

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Idiomit[muokkaa]

  • aiheuttaa sekaannusta