seikkailu

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Liisan seikkailu ihmemaassa

Substantiivi[muokkaa]

seikkailu (2)[1]

  1. mielenkiintoinen tai jännittävä matka tai tapahtuma; vaarallinen tai uhkarohkea toiminta
    Gulliverin seikkailut lilliputtien ja jättiläisten maassa
    ulkopoliittinen seikkailu

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsei̯kːɑi̯lu/
  • tavutus: seik‧kai‧lu

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi seikkailu seikkailut
genetiivi seikkailun seikkailujen
seikkailuiden
seikkailuitten
partitiivi seikkailua seikkailuita
seikkailuja
akkusatiivi seikkailu;
seikkailun
seikkailut
sisäpaikallissijat
inessiivi seikkailussa seikkailuissa
elatiivi seikkailusta seikkailuista
illatiivi seikkailuun seikkailuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi seikkailulla seikkailuilla
ablatiivi seikkailulta seikkailuilta
allatiivi seikkailulle seikkailuille
muut sijamuodot
essiivi seikkailuna seikkailuina
translatiivi seikkailuksi seikkailuiksi
abessiivi seikkailutta seikkailuitta
instruktiivi seikkailuin
komitatiivi seikkailuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo seikkailu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

lemmenseikkailu, naisseikkailu, rakkausseikkailu, seikkailuelokuva, seikkailufilmi, seikkailukertomus, seikkailumatkailu, seikkailunhalu, seikkailupeli, seikkailupolitiikka, seikkailurikas, seikkailuromaani

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • seikkailu Kielitoimiston sanakirjassa
  • Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä: Seikkailu. Kotimaisten kielten keskus

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 2