seikkailla
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
seikkailla (67) (taivutus[luo])
- kokea jännittävä, usein vaaroja sisältävä matka, seikkailu
- (arkikieltä) eksymisestä tai muusta ylimääräisen kiertomatkan tekemisestä
- Tommi jäi taas johonkin seikkailemaan..
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈsei̯kːɑi̯lːɑˣ/
- tavutus: seik‧kail‧la
Etymologia[muokkaa]
Johdos sanasta seikka. Vastaavalla sanalla on karjalassa mm. merkitykset ’työ, touhu, keino, asia’, ja aluksi sanalla olikin merkitys ’toimitella’.[1]
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- substantiivit: seikkailija, seikkailu
Aiheesta muualla[muokkaa]
- seikkailla Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kaisa Häkkinen: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Helsinki: WSOY, 2004.