savu

Wikisanakirjasta
Wikipedia
Katso artikkeli Savu Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Savu

Substantiivi[muokkaa]

savu (1)

  1. aineen palaessa muodostuneiden palokaasujen seos, yleensä sen näkyvä osa
    Tulipalo muodosti niin paljon savua, että lähitalot oli evakuoitava.
  2. (historia) Suomessa 1300-luvun lopulta lähtien käytetty veroyksikkö
  3. (vanhahtava, kuvaannollisesti) talous, talo
    Alasaari on viidenkymmenen savun kylä.
    Pikkukylissä on usein vain muutama savu.
    Kaapelia ei kannata vetää viimeiseen savuun saakka. (maaseuduntulevaisuus.fi, 20.02.2019)
  4. funktioverbien yhteydessä viittaa tupakan tai muiden aineiden poltteluun
    Tupakoitsijat kävivät vetämässä savut tupakkavaunussa ja palasivat omalle paikalleen.
    Työntekijät käyvät savuilla nurkan takana.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsɑʋu/
  • tavutus: sa‧vu

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi savu savut
genetiivi savun savujen
partitiivi savua savuja
akkusatiivi savu;
savun
savut
sisäpaikallissijat
inessiivi savussa savuissa
elatiivi savusta savuista
illatiivi savuun savuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi savulla savuilla
ablatiivi savulta savuilta
allatiivi savulle savuille
muut sijamuodot
essiivi savuna savuina
translatiivi savuksi savuiksi
abessiivi savutta savuitta
instruktiivi savuin
komitatiivi savuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo savu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

henkisavut, hermosavut, lehmisavu, merisavu, poskisavut, ruudinsavu, savuaine, savuammus, savuankerias, savuaukko, savuhapero, savuhattu, savuheite, savuhormi, savuhyppääjä, savuilmaisin, savukaasu, savukala, savukalasalaatti, savukanava, savukiehkura, savukinkku, savukranaatti, savukupu, savukvartsi, savukylki, savulaite, savulammas, savulasi, savuliha, savulohi, savumerkki, savumyrkytys, savunaamari, savunharmaa, savupatsas, savupelti, savupiippu, savupiippukaulus, savupiipputeollisuus, savupilvi, savupirtti, savupommi, savuporo, savurengas, savusauna, savusiika, savusilakka, savusivu, savusukeltaja, savusumu, savusumu, savutopaasi, savutorvi, savuvahinko, savuverho, sikarinsavu, suitsutussavu, tupakansavu, uhrisavu

Idiomit[muokkaa]

  • ei savua ilman tulta
    1. asioille on syynsä
  • haihtua savuna ilmaan
    1. tulla äkillisesti tai yllättäen menetetyksi

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • savu Kielitoimiston sanakirjassa
  • savu Tieteen termipankissa

Viro[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

savu (gen savu, part savu)

  1. (slangia) kannabis, pilvi, tötsy, blosse
  2. (murteellinen) savu (syn. suits)